Minne letkeet lanteet hävinneet on?

Hirveen hienon otsakkeen kekkasin. Kysymys huokuu kaipuuta letkeyttä kohtaan :)
Minun frendini kipu on hiipinyt häiritsemään yöllisiä uniani. Se jäytää tuolla lantion seudulla. Tarkemmin häntäluun molemmin puolin. Sinne se todennäköisesti säteilee ylempätä l4-s1 tasolta. Se on aina ihan hiljaa, kunnes päätän käätää kylkeä. Lantiota ei sais siirtää milliäkään eteen, ei taakse. Mutta pakkohan se on.

Aamut alkavat kankeasti. Välillä huolestuttaa enemmän ja välillä vähemmän. Mutta onneksi tähän asti on lanteet vähän letkistyneet, eikä ole tarvinnut turvautua sairaslomaan. Core treenit jatkuu. Ne sujuu vaihdellen. Ajoittain on ongelmana se, ettei syvät lihakset aktivoidu lainkaan. Ilmeisesti joku hermojumitus siis. Ja sitten kun  ei lihakset pelitä niin kuvioissa oleva häntäluun seudun kipu puskee myös lävitse jos tekee liikkeitä, joissa selkää pitää pyöristää tai notkistaa.

Sellanen rautakanki selkä olis kivun mielestä paras, mutta se sitten kostautuu pitkässä juoksussa monella muulla kipupisteellä, joten en ole nyt suostunut tähän. Itseasiassa, vaikka tilanne on menossa huonompaan, niin liikkuvuudessa olen saavuttanut jotain suurta! Nimittäin, sellainen liike kuin skorpiooni osuu ja uppoa maaliin. Eli tän liikkeen treenaamisen alotin joskus tammikuussa. Liikkeessähän maataan vatsallaan, kädet sivuilla niin kuin T kirjain ja sitten kierretään kroppaa niin että oikean jalan varpailla tavoitellaan vasenta kättä ja toiste päin. Alkuunsa ei varpaat ees nähneet niitä sormia, lattian ne kyllä onneksi tavoittivat. Mutta eilen, ekaa kertaa ikinä, varpaat nasahti suoraan kämmeneen! Wohooooo! Ja vieläpä molemmille puolille. Oon niin fiiliksissä. Miun tän vuoden suurin urheilusaavutus.

Ulle-Dulle-Doff

Olipa kerran bloggari, joka kirjoitti blogiaan ja sitten yhtä äkkiä aika lensi siivillä ja blogi jäi päivittämättä. Sen pituinen se... No ei vaiskaan, i'm back, olen selkä, *heh heh oon niin vitsikäs*.

Jukolan viestistä on hurahtanut jo kotvanen. Jukolan jälkeen en juossut askeltakaan, suunnistamaankaan en ole päässyt. Syynä TYÖT. Siirtyminen täyteen työaikaan on vienyt veronsa. Kroppa kiittää, kumartaa ja kärsii. Oikeasti 60% työajasta hyppy 100% on järkyttävän kova. Ihmettelen, että miten tämä on edes mahdollista, miksi välissä ei kannusteta tekemään 80%? No joo, varmasti olisin saanut tehdä vielä vajaata, mutta taloudellisesti, se olisi ollut tässä tilanteessa jonkin asteinen itsemurha, koska kelahan ei tukea tuolle työajalle myönnä, eikä pomoa tai lääkäriä tuntunut kiinnostavan asia millään lailla, joten täysillä vaan. Kesän pelastus on ollut lomani, jotka olen pitänyt pätkissä. Oikeastaan vasta nyt olen viimeiset kuusi viikkoa tehnyt töitä ilman ylimääräisiä vapaita tai lomia.

Täydet työpäivät ja lyhyet vapaat veivät minut huonoon kuntoon. Olen jatkuvasti siinä tilassa, että seuraava liike voi viedä sairaslomalle tai sitten ei. Kroppa tilttaa hyvinkin nopeasti. On ollut työvuroja, jotka ovat päättyneet siihen, etten ole enää kyennyt olemaan tietokoneen äärellä hoitoraportteja kirjaamassa, lantio on ollut niin tulessa, että on vain pitänyt joko liikkua tai sitten heittäytyä pitkälleen jollekin sohvalle. Mutta olen onnekas siinä, että teen työtäni kodinomaisessa ympäristössä, eli kroppa saa paljon monipuolista liikettä ja jos pitää heittäytyä sohvalle pitkälleen, niin yleensä se on mahdollista.

Suurin ongelmien aiheuttaja on tällä hetkellä si nivel, joka ei pysy kohillaan, vaan jumittaa. Sen takia jalkojen pituusero on useita senttejä, lantio kanttaa, vasemman pakaran voimantuotto on 1/3 oikeasta jne jne. Ensi viikolla nykäistään taas nivel kohdilleen, ja toivotaan että se kestäisi edes kaksi viikkoa aloillaan, viimeksi se oli kohdillaan ruhtinaaliset 6 tuntia.

Ongelmista huolimatta olen tehnyt paluuta juoksun pariin viimeiset kaksi viikkoa. En vain saa itseäni pidettyä poissa poluilta ja puruilta. Ostin superhyper hyvin vaimennetut Hoka OneOne kengät ja ne ovat osoittautuneet aivan mahtaviksi. Juostessa en kärsi minkäänlaisista kivuista! Aika päätä huimaava fiilis. Juoksumatkat ovat kilsan luokkaa, eli ahneutta ei ole ilmassa. Ennen juoksua kävelen sellaisen 1 - 1,5 km ja sitten hidasta hölkkää hiekkatiellä ja purulla. Päälle vielä kävelyä 0,5 - 1 km ja venyttelyt. Kehonhuoltoa on tullut myös kuvioihin lisää kolminkertaisesti. Olen aina inhonnut venyttelyjä, mutta jokin on nyt vain kolahtanut kohdilleen ja ihan huomaamati olen venytellyt ja treenaillut liikkuvuutta.

Liikkuvuutta onkin tullut roimasti lisää. Hyvänä päivänä eteen taivutuksessa sormet osuu maahan, huonona väliin jää enää maksimissaan 10 cm. Tästä huolimati, tuntuu että takareidet eivät kuitenkaan veny juuri mihinkään. Niitä kiristää ja paljon. Samoin pakarat ovat hyvinkin tiukat, ja jos hierojalta kysytään, niin se ei ole hyvä asia minun kohdallani, kireys ei johdu muhkeistä lihaksista vaan pelkästään jatkuvasta krampista.

Tein myös ison päätöksen kuntosalin suhteen. Irtisanoin jäsenyyteni muutama viikko sitten. Syystä että en pysty salilla kasvattamaan juurikaan treenipainoja (koska kroppa lyö ittensä helposti jumiin, yleensä kesken liikkeen) ja tämän vuoksi motivaatio laski kuin lehmän häntä. Ja kun elokuussa yhden liian innokkaasti tehdyn kyykyn jälkeen istuin lääkärissä sairasloma lappu kourassa, totesin, että samat jutut voin treenailla kotonakin kahvakuulan ja kehonpainon kanssa. Joten salikortti tauolle. Ehkä vielä joskus takas.

Mutta näissä fiiliksissä nyt tänä iltana. Haaveet ovat taas ottaneet ilmaa siipiensä alle ja miula on ihan huimia toiveita/tavotteita/unelmia tuleville vuosille. Ehkä joku kerta uskallan vähän raottaa niitä, ehkä...

work-work-work

Kohta yhdeksän viikkoa leikkauksesta! Vielä kolme viikkoa sitten selkä oli totaalisen jumissa, sitä kiristi lantio-vyötärö alueelta todella paljon, niiku olis korsetti omasta takaa ja toinen kiristysalue kulki tuossa lapaluiden puolessavälissä. Tuntui kuin iho repeytyisi kun selkä pyöristyi. Tuli kuitenkin lupa liikkua normisti ja käydä hierojalla. Heti ekana hierojalle, sitten hiihtämään! Siinä oli miun metodit. Salilla pt tsekkasi, että mitä voitas tulevaan saliohjelmaan tyrkätä liikkeiks. Ja tulostahan alkoi tulla ihan kohinalla, vaikka liikkuminen oli todella vähäistä edelleen, eikä voida millään asteella puhua hikijumpasta, mutta selkä alkoi antaa periksi liikkeelle.

Kotona keskityn muutamiin fyssareiden ohjaamiin kuntoutusliikkeisiin: hermon liu'utus, selän pyöristystä parilla liikkeellä, syviä vatsoja, venytyksiä sen mukaan mihin pystyy ja kykenee, tärkeimpinä reiskat ja pohkeet. Venytykset teen lähinnä pumppaavina, en pitkinä syvinä liikkeinä. Sitten minä kävelen... voe vitalis mie kävelen. Kävelen sauvojen kanssa ja ilman, vähän kovempaa ja rauhallisempaa, maantiellä ja metässä. Ladut on olleet nyt vähän heikossa kunnossa, mutta eiköhän tuota pian taas lähdetä sinne huhkimaan, ajatuksena ottaa vapari haltuun.

Ennen vuoden vaihtumista tehtiin sitten eka treeni salilla. Kyykyt vedetään pääasiassa kehon painolla ja voi helvetti miten reiskat tuuttas ittensä jumiin. Huh hei! Pystyn kyykkäämään ihan syvään, se aiheuttaa pientä venytystä alaselkään, ei muuta. Kyykätessä kuitenkin huomaa, että omaa kroppaansa ei tunne niin kuin ennen, todella tarkkaan joutuu keskittymään tekemisiinsä, ettei käy kömmähdyksiä. Ohjelmassa on myös pakaran rääkkäystä, mikä on sikäli mielenkiintoista, että en oikein tunnu löytävän koko saatanan lihasta, miten se on niin vaikeeta? Sitten yläkropalle punnerrusta, vipunostoo jne. Reenin loppu kruunataan kuolleella koiralla, ihan kaikkien aikojen vittumaisin liike (ennen se oli mave). Ekan kerran jälkeen kroppa oli kuollut, se tärisi ja tutisi ja kipuili, mutta minä nautin! Pitkästä aikaa fyysistä rasitusta. On se vaan mukavampaa täristä väsymyksestä kuin kivusta.

Toisen hierontakerran ja akupunktion (miun luottohieroja on myös akupunktio-osaaja) jälkeen hermosäryt jäivät totaalisesti taka-alalle elämässä. Kyllä se välillä vielä muistutti olemasta olostaan, mutta ei mitään pitkäkestoisia tuntemuksia eikä lääkepurikilla juoksemista, jeeeee! Ekalla salikerralla jalkateräkin heräs henkiin, sehän on ollut sellainen "huonosti puudutettu" jo monen monta kuukautta, nyt sitä alkoi pistellä. Ihan jännityksellä odotin, että oliko se hyvä vai huono juttu, mutta kyllä se tais hyväksi osottautua. Oon jo pitempään aatellu, että näinköhän tuo jalkaterän tunnottomuus tulee miule jäämään loppuiän vaivaksi, mutta nyt näyttää sille, että sehän saattaa jopa toipua.

Tietenkään suuntaus ei sitten kestänyt tämmösenä kovinkaan kauaa. Vaan vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä klo 00.01, KYLLÄ minuutti vuoden vaihtumisen jälkeen, istahdin sängylle ja nostin läppärin syliin, joka oli siis siinä sängyllä minun vieressä, tuli siis tehtyä pieni kiertoliike ja kappas vain, selkä jumahti. Laskin läppärin lattialle ja totesin, että joo noidannuoli tähän kaiken muun päälle. Jippii. Nyt nää vuoden ekat päivät on siis menneet taas extra rauhallisesti. Kävelyä vain ja lämpöhoitoo ja muutamia pillereitä miun isosta lääkevalikoimasta. Huomiset salitreenit on peruttu (piti sillon kattoo kaksjakosen toinen ohjelma). Torstaina pitäs lääkärin päättää että palaanko töihin, olin ihan varma että pääsen viimein takasi töihin, mutta nyt oon ite sitä mieltä, että ei vielä. Jos näin helposti jumahtaa selkä, niin ei tule kyllä töissä kestämään vielä mitään. Pöh.

Mutta näin, rauhallisesti lähdetään liikkeelle ja toivotaan että toi lumbago nyt hellittäs nopeesti. Ehkä vaikeinta on pitää ajatus tekemisessään, sen huomaa heti jos vähänkin huomio karkaa omasta itsestään. Lantion seudun hallinta on jumalattoman vaikeeta välillä. Myös yläkroppa on sen verran kireenä, ettei liikeradat ole lähellekään puhtaat. Töitä tässä riittää ihan koko täksi vuodeksi. Mieli on kuitenkin hyvä ja toivotaan, että se auttas toipumisessakin.

Löydä oma Gurusi

Kun kroppa kremppaa ja omat keinot eivät tuota tulosta, on aika kääntyä ammattilaisten puoleen. Mutta miten ihmeessä löytää se oikea hieroja tai fyssari, joka ratkaisee just siun ongelmat? Tylsääkin tylsempi vastaus tulee tässä: kokeilemalla.

Tässä vuosien varrella on tullut törmättyä monenlaisiin hierojiin ja fyssareihin. Mutta se päivä kun löysin oman guruni, se oli jotain maagista, kuin rakkautta ensikosketuksella. Olin niin fiiliksissä tuosta löydöstäni, että hehkutin sitä myös facessa ja johan alkoi sadella kysymyksiä, että kuka tämä tyyppi on jolla kävin jne. Nyt ajattelin tehdä pientä listausta omista kokemuksistani, että mistä sen tietää kuka on just se siun gurusi ja miten hänet voisi ehkä löytää (tätä kirjoittaessa ajattelen lähinnä hierontaa ja manuaalista fysioterapiaa en niinkään toiminnallista kuntoutusta).

 Puskaradio toimii aina. Etsintä kannattaa siis aloittaa kyselemällä, mutta tässäkin on hyvä muistaa pari seikkaa, joihin olen itse törmännyt. Moni hehkuttaa omaa hierojaansa tai fyssariaan, mutta sitten kun kysyt, että kenellä muilla tuo ihminen on käynyt, niin vastaus on, että ei kellään muulla, jep jep. Jos olet käynyt vain yhdellä hierojalla, niin millä kokemuksella voit väittää, häntä parhaaksi mahdolliseksi? Se on sama kun käyt koeajamassa autoa. Jos et ole ikinä ajanut millään autolla, niin kyllä se ladakin varmasti ihan mukavalta tuntuu, tai sitten ei. Kannattaa myös kysellä enemmän, että mitä vaivoja on käynyt hoidattamassa ja mitä niiden eteen on tehty. Jos suosittelijan suurin ongelma on toimistotyössä kipeytyvät niskat -> ei tämä anna vielä takeita että sama ammattilainen osaisi auttaa sinua esimerkiksi polviongemien kanssa. Toinen on sitten nämä innokkaat "serkkupojan" suosittelijat jne, itse suhtaudun kovin varoen näihin suosituksiin, se ei riitä että tyyppi on jonkun sukulainen, sori.

Seuraava hyvä mittari on tyypin työvuodet. Niin se vaan on, että työ tekee mestarin. Siinä todellakin on eroa, että onko tyyppi ollu hommassa mukana 2 vuotta vaiko 20. Jonkinlaisena mittarina toiset pitää myös sitä, miten nopeasti kyseiselle ammattilaiselle saa ajan. Fakta: moni vakiasiakkaista varaa heti uuden ajan, eli kalenteri saattaa olla täyttynyt jo kuukaudenkin päähän, MUTTA ajan voi silti saada vaikka samalle päivälle, koska samaisesta syystä tulee usein peruutuksia, kuka sitä tietää onko kuukauden päästä  sairaana tai tuleeko vaikka joku työeste... eli se että pääset hierojalle heti, ei tarkoita että hän olisi huono, mutta jos aikasi menee vaikka parin viikon päähän -> tämä voi kertoa että hänellä on suht iso vakioasiakas piiri ja näin ollen myös tyytyväisiä asiakkaita.

Erityisesti huomioitava juttu on se, että  mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinulle. Ja tämähän tarkoittaa sitten vain sitä, että on kokeiltava. Ja nyt voin kertoa, että kun löydät juuuuuuri sen oikean tyypin huoltamaan sinun kroppaasi, niin sinä kyllä huomaat sen. Esimerkiksi omalla kohdallani eräs hieroja suorastaan murjoi kaikin voimin jalkojani auki. Ja minä todella luulin, että sen homman tulee sattua niin saatanasti. Lopputulos oli se, että meikäläisen kroppa reagoi hierontaan jumiutumalla entisestään. Kävin ko fyssarilla viitisen kertaa, tulosta ei tullut, eikä tyyppi osannut muuttaa tekniikkaansa, se oli aina sitä samaa jyystämistä, eikä hän oikein osannut edes arvella mistä ongelmani olisivat voineet johtua. Seuraavan tyypin otteet oli jo lähempänä sitä mitä kroppani kaipaa, mutta jotain siitä puuttui. Mutta edelleenkin muistan kristallin kirkkaana sen hetken kun ne oikeet kädet koskivat ihoani. En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta uskon, että oman luottohierojan voi löytää ensi kosketuksella. Kyllä kroppa tietää mistä se tykkää!

Hyvä ammattilainen kyselee ja kuuntelee mikä sinun ongelmasi on. Hän tutkii kroppasi niin käsillään kuin myös katseellaan. Taitava näppinen kaveri löytää ne sinun jumisi, vaikka et hirveästi edes kerro missä niitä on, ja hän myös löytää ne jumit, joista et itse ole tiennyt mitään. Minä hyvin harvoin kerron sen enempiä, että miten kipeetä esim hieronta tekee, olen huomannut että luottohierojani tietää rajani, joskus jopa paremmin mitä minä itse. Kokenut ammattilainen, myös kertoo/ohjaa/opettaa asioita sinulle sinun kropastasi. Hän kertoo mistä olet jumissa, mitkä nivelet ovat löysät, onko lantiosi kiero jne jne ja hän myös kertoo, että mikä kaikki vaikuttaa mihinkin. Hän osaa myös kertoa mitä sinun kannattaisi tehdä itse kehosi hyväksi tai mitä sinun ei missään nimessä kannata tehdä. Kun olet taitavan ammattilaisen käsittelyssä, opit joka kerta jotain itsestäsi ja kehostasi. Ja jos palaat tämän kaverin luo kerta toisensa jälkeen, huomaat, että käsittely ei ole aina samanlainen, hän muuttaa tekniikkaansa jos näkee että sille tarvetta on. Hän ei myöskään rutiininomaisesti hiero koko kroppaa (ellet sitten toivo juuri sitä), jos hän näkee, ettei käsittelylle tarvetta ole, vaan hän keskittyy silloin enemmän suurempiin ongelmakohtiin. Ja mitä paremmin hän oppii kehosi tuntemaan, sen paremmin hän osaa kertoa ollaanko tehty oikeita asioita. Ammattilainen ei myöskään kehoita sinua tulemaan uuteen käsittelyyn heti ensi viikolla, jos hän näkee, ettei siihen ole tarvetta!

Ja kuten kaikissa ihmissuhteissa, jos kemiat ei natsaa niin ne ei vain natsaa! Hieronta ja fysioterapia ovat mielestäni melko intiimejä hetkiä, niitä ei voi verrata esim lääkärissä käyntiin. Toinen ihminen tulee todella lähelle sinua kosketuksen kautta ja sillä on väliä että miten sen tekee. Tilanteen voi joko pilata tai pelastaa hyvinkin pienillä asioilla, vaikka sillä mitä on syönyt lounaaksi. Jos asiakas kokee kyseisen ihmisen toiminnan epämukavaksi, on se sitä alusta loppuun ja vaikka tyyppi tekisi työnsä kuinka taitavasti ei sillä loppupelissä ole enää merkitystä.

Suuri vaikutus on myös sillä miten itse toimit noissa tilanteissa. Esim jätätkö käymättä vessassa ennen hierontaa -> pienikin virtsahätä vie rentoutta kropastasi pois. Millaiset rintsikat puet päälle -> ne tiukat juoksuliivit saattaa olla toiselle osapuolelle hieman hankalat saada hieronnan päätteeksi kiinni. Jos sinua vaivaa ajatus säärikarvoistasi, niin ajele ne edellisenä päivänä niin ei tarvitse siinä hierontapöydällä miettiä että mitähän se mahtaa ajatella niistä (hyvin todennäköisesti ei ajattele yhtään mitään).  Eli sinun on osattava myös itse tehdä olosi hyväksi. Kannattaa muistaa, että ihminen se on se ammattilainenkin ja hei, ne on nähneet uransa aikana vaikka mitä.

Ugh, tällainen pintaraapaisu tällä erää... seuraavalla kerralla ajattelin vähän avata, että missään mennään omien treenien suhteen :) Nyt oikein ihanata vuoden vaihtumista kaikille!Jos ammutte raketteja niin tehkää se turvallisuutta vaalien!